Tanzania vko 4

Viikko alkoi töitä tehden. Jee! Maanantaina ja tiistaina olimme Ligulan sairaalalla töissä. Päivällä kävimme tutustumassa taas uudestaan synnytyspuolen osastoihin. Tarkoituksenamme olisi aamupäivisin olla tutustumassa RCHC- klinikan toimintaan (Reproductive Child Health Clinic) ja iltapäivisin olla muutama tunti apuna synnytyssalissa.

Niinpä maanantai-iltapäivänä menimme sairaalan synnytysosastolle ja tiistaiaamupäivänä tutustuimme RCHC- klinikan (vastaa Suomen neuvolaa/ äitiyspoliklinikkaa) toimintaan. Paikallisessa neuvolassa ei kumma kyllä paljoa raskaana olevia ollut. Ehkä vajaa kymmenen koko aamupäivän aikana. Klinikalla oli töissä vain yksi kätilö ja kaksi kätilöopiskelijaa sekä lääkäri. Kätilö otti vastaan asiakkaat, punnitsi heidät ja otti verenpaineen. Kätilöopiskelija hoiti kaikki muut: tutki raskaana olevat, antoi heille terveysneuvontaa, lääkitsi ja rokotti. Kätilöltä ei juuri tullut apua/ohjausta/ tukea. Olimme mukana ja seurasimme vastaanottotilanteita. Neuvolan tiukan oloinen kätilö Mama ei kovinkaan paljon englantia puhunut, joten joka asiaan emme saaneet selvyyttä tai emme ymmärtäneet miksi jotain tehdään tai lähinnä miksi asioita ei tehdä.

Mitään jumppatuokioita ei todellakaan olisi aamulla voinut järjestää sen verran jäykkää meininkiä!

Synnytyssalissa taas tapahtuu, naisia tulee ja menee mahat pystyssä tai vauvat sylissä. Työskentely siellä on ollut mukavaa ja innostavaa. Meidät on otettu erittäin hyvin vastaan. Iloiseksi yllätykseksi sairaalassa on tavaroita ja välineitä aika kiitettävästi (syntocinonia, ruiskuja, neuloja, i.v. nesteitä…). Siitä huolimatta synnytyshuoneesta löytyy vain yksi steriili synnytyssetti jos sitäkään. Synnyttäjiä saattaa olla samaan aikaan kahdeksan ja varastosta löytyy vain kaksi synnytyssettiä?! Ei pysty ymmärtämään. Meikäläinen ei osaisi toimia ilman tarvittavia välineitä… pakko alkaa opetella!

Tilat ovat karut ja pelkistetyt. Raskaana olevat mamat tuovat sairaalaan mukanaan synnytykseen ja lapsivuodeaikaan tarvittavat tavarat. Ämpäri virtsaamista varten, kangoja (huiveja) synnytyssängylle, siteiksi, vauvalle peitoksi sekä steriilejä hanskoja, napaklemmari sekä partaterä napanuoran leikkaamista varten.  Kolmen synnytyshuoneen lisäksi synnytysosastolla on PIH-huone, pregnancy induced hypertension, jossa on paikka yhdelle mamalle. Hmm.. Kuitenkin joka kolmannella tutkimallamme raskaana olevalla on korkea verenpaine eikä synnytys käynnissä à siirto antenataaliosastolle, jossa sielläkin sängyillä pötköttää kaksi mamaa per sänky, sillä verenpaineongelma on täälläkin suuri. PIH-huoneen lisäksi on KMC-huone - kangaroo mother care. Tässä huoneessa on kuusi sänkyä. Täällä äidit hoitavat ennenaikaisesti syntyneitä lapsiaan, sektiolapset tulevat tänne siksi aikaa, kunnes äiti on kykeneväinen ottamaan lapsi hoivaansa sekä lapsia, jotka tarvitsevat jotakin hoitoa synnytyksen jälkeen. Tämä tila on aivan uskomaton. Täällä on yksi hoitopöytä, mihin lapset laitetaan pötköttämään. Samalla pöydällä saattaa olla 4-5 vauvaa. Ei ole yksinkertaisesti mitään millä lapsia auttaa tai hoitaa. Mekin veimme KMC- huoneeseen vauvan, joka syntyi apg- pisteillä 4/8 sekä hengitti huonosti. Ohjattiin laittamaan vauva sängylle ja odottamaan jotakin... Mitä?

Samoja ongelmia tuntuu Mtwaran synnyttäjillä olevan kuin Suomessakin: pitkittynyt synnytys, verinen vuoto, isokokoinen sikiö jne. Mutta valituksen ääntä ei näistä naisista lähde. Se on uskomatonta. Omassa hiljaisuudessaan he kärsivät sängyllä kyljellään makoillen ja huutavat apua vasta sitten kun pää jo pilkottaa jalkojen välistä.

Mama ihmetteli, kun Valpu on niin hyvä!

Apuna ollaan varmasti osastolla oltu, vaikka meidän työaikoja ehkä hieman ihmetelläänkin. Pois lähtiessä jo kyseltiin, että kai tulemme myös seuraavana päivänä. Ikäväksi jouduimme kertomaan reissusta ja että palaamme vasta parin viikon päästä takaisin työntouhuun.

Tiistai-ilta oli Sadun viimeinen ilta Mtwarassa ja vietimme sen taas jälleen naapurin Mama Maryn herkkujen äärellä. Tällä kertaa kokkasimme kaikki naiset yhdessä kangat vyötäröllä. Kokkaus kestikin vain vaivaiset KOLME TUNTIA, ”hei mä kuolen nälkään”. Mama näytti ja ohjasi swahiliksi, Cuthbert-kaveri toimi tarvittaessa tulkkina. Teimme itse chapatia ja mango-passionhedelmämehua. RUOKA OLI TAIVAALLISTA!! Läksiäislahjaksi Satu sai taas lisää kangoja. Unohtui varmaan mainita, että viimekin kerralla kaikille laitettiin lähtiessä ruusukuvioinen huivi kaulaa. Mama Mary rakastaa meitä <3

Keskiviikkona aamulla lähdimme lentäen kohti Dar es Salaamia, kentällä odotti kyyti ja matka kohti Selousin luonnonpuistoa alkoi. Viisi tuntia autossa, tauko, jolloin syötiin ja lopulta Hippo Campille mukavaan taloon majoittuman. Vihdoinkin kaikki tytöt samassa huoneessa, mutta omissa sängyissä tällä kertaa. 

Ensimmäisen illan vietimme veneajelulla, ihastelimme omassa eritteessään kelluvia hippoja ja ympärillä lenteleviä lintuja.

Torstaina olimme koko päivän kestävällä safariajelulla. Ajelu oli onnistunut kokonaisuudessaan. Sää oli aluksi harmaa, mutta kirkastui päivää kohden. Ilman ansioista näimme hyvin erilaisia eläimiä: kirahveja, hyeenoja, apinoita, norsuja, virtahepoja, leijonia, villikoiria, antilooppeja, pahkasikoja ( = Pumba!!) krokotiileja, seeproja ja lopulta myös puhveleita ja varaanin. Oli taas aivan mieletöntä nähdä täysin villejä, vapaudessa eläviä petoja ja eläimiä. Luonto ja nämä eläimet tekevät kyllä Afrikasta todella kauniin ja kiehtovan. Täytyy ihan nipistellä itseään, että uskoo näkemäänsä. T.I.A <3

Torstai perjantai välisenä yönä oli kyllä todellinen myrskyjen myrsky. Olimme käymässä nukkumana, kun taivas alkoi välkkyä ja ukkonen jylistä. Tuuli vinkui ja puhalsi niin kovaa, että vei ikkunaverhot mennessään. Satu oli pelosta kankeana ja käpertyneenä sikiöasentoon, josta sanoi saavansa lohtua ja turvaa. Tämä ei kuitenkaan auttanut. Ukkonen jylläsi ja myrsky yltyi. Nyt oli Sadulle liikaa, hän hyppäsi hyttysverkon läpi Janitan viereen nukkumaan. Valpu nukkui tyytyväisenä ja sanoi, että häntä ei tarvitse herättää, vaikka koko lodge evakuoitaisiin myrkyn alta. Janita kysyi ”Ootko nyt aivan varma?”. Valpu tokaisi ”Todellaki!!”.  Sen verran puskassa olimme, että puhelimissa ei ollut verkkoa emmekä saaneet yhteyttä kehenkään. Lopulta nukahdimme muutamaksi tunniksi.

Perjantaiaamuna lähdettiin aikaisin liikkeelle muka ”villin puskamiehen” kanssa, joka puhui täydellistä englantia. Kröhöm?? Tuhkassa pyörinyt kundi käppäili lannevaatteessa ja paljain jaloin meitä vastaan lodgella. Päässä kaverilla vaelsi yli tuhat jalkaa omistava toukka ja kädessä hänellä oli keihäs ja minikirves. Didiksi osoittautunut kaveri söi, haisteli, halaili, lauloi, huusi ja imitoi mitä milloinkin tuli eteen tai mieleen. Kävelysafarin aluksi oli tärkeää, että Didi pääsisi ympäröivän luonnon kanssa samalle tajunnantasolle. Say what? Siihen auttoi norsunkakasta kääritty sätkä. Todistetusti ei tainnut olla nautinnollista polttelua sen verran paljon piti taputella rintaa, päätä ja yskiä. Monet muutkin asiat joita opas maisteli vaikuttivat enemmänkin showlta kuin todelliselta nautinnolta. Kävely kesti kaksi ja puoli tuntia. Janita ui muurahaisissa heti alku metreiltä lähtien, Sadun selkää pakotti, Valpu kaiveli nenäänsä mieluummin kuin kuunteli Didiä. ”Hei tosi jees tää kävelysafari, ihan tulee kylmiä väreitä!” Onneksi mukana ryhmässä oli kiinalainen pariskunta, joka jaksoi ihmetellä ja haukkoa henkeään aina uuden puunkuoren ja erivärisen toukan kohdalla.

Tämän huikean ja opettavaisen kokemuksen jälkeen lähdimme taas ajamaan safarikuskimme ja kokkimme kanssa takaisin Dareihin.  Darien ruuhka ja hälinä on omaa luokkaansa. Asukkaita viisi miljoonaa ja sen näkee ja tuntee. Dareissa vietimme yhden yön. Janitan oma rakas Iiro lensi lauantain vastaisena yönä Tansaniaan katsomaan kultaansa. Oli ihana nähdä Iiro kuukauden jälkeen! Jee! Lauantaiaamuna lensimme 14 henkilön propellikoneella puolen tunnin matkan päähän pienelle Mafian saarelle. Saari on pönde. Pönde on kyllä tämän meidän Tansanian reissun juttu. Emme pääse niistä mitenkään eroon! Me, jotka olemme aikamoisia kaupunkimimmejä. Apua! J Nyt pitää oikein nauttia rauhallisuudesta ja siitä, että täällä ei ole ruokakauppaa eikä mitään muutakaan!

Asumme Mafialla Whale Shark lodgella. Tämä on saaren yksi budjettipaikoista. Yö maksaa 20 dollaria per henkilö, kun muutaman kilometrin päässä on italialaissomisteinen hotelli, jossa yö maksaa 200 dollaria yö per henkilö… ! Meillä on lodgen terassilta näkymät merelle, ranta on kallionkielekkeen alapuolella. Ranta ei ole mikään paras, ei paratiisimainen niin kuin oletimme ja toivoimme. Rantaviivalla kasvaa mangrovepuita ja myrskyjen takia rannassa on paljon meriroskaa. Hiekka on puhtaan valkoista. Sää täällä on ollut koko aikana pääosin upea, kuuma ja kostea. Nyt muutamana yönä Mafiallakin on myrskynnyt ja kunnolla. Tänään maanantaipäivänä sää on pilvinen ja sateinen. Olemme lodgen ravintolassa ja pelaamme jazzia, lueskelemme kirjoja. Toivottavasti säät suosivat jatkossa. Tiedossa olisi nimittäin snorklausta, whale sharkien kanssa uiskentelua ja matka saaren pohjoisosaan katsomaan vanhaa majakkaa.

Ai mikä ihana paratiisi!!??

Lounaan tarjoaa Leader!