Tanzania vko 3

Jambo!

Shikamoo - Marhaba

Habari za jioni? Nzuri sana.

Opitaan swahilia pole pole J

Tänään on maanantai-ilta ja viimeistelemme viime viikon blogikirjoitusta. Edellinen viikko meni enemmän odottaessa kuin töitä tehdessä. Pole pole edelleen. Hitsiläinen!

Alkuviikosta vielä vierailimme sairaalassa ja olimme avoimin mielin. Olimme aivan varmoja, että tiistaina pääsisimme jo hommiin. Sairaalan johtava lääkäri sanoi, että kaikki on kunnossa ja saamme tehdä töitä.

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut koko viikkona. Odotimme lääkärin soittoa, jonka hän lupasi tehdä. Hänestä ei kuitenkaan vielä keskiviikkoon mennessä ollut kuulunut, joten Thea soitti hänelle sekä yritti laittaa viestiä, mutta turhaan. Tavatessa lääkäri vaikuttaa aina hyvin kiinnostuneelta ja puhuu varmoin sanoin jatkoista, mutta käytännössä mitään ei tapahdu.

Ja huomio! Kaikki on kiinni yhteen kirjeeseen vastaamisesta, mutta hitsi vie, kun se on vaikeaa. Kaikkeen pitää tässä maassa vastata kirjallisesti allekirjoituksen kera ja kirje pitää itse toimittaa paikasta x paikkaan y. Mitään asioita ei voi hoitaa esimerkiksi sähköpostitse tai puhelinsoitolla. Olimme menettäneet jo toivomme sairaalassa työskentelyn suhteen. Olemme byrokratian ja korruption syvissä koukeroissa. Ajattelimme, että tässä ei ole mitään järkeä!

Koska sairaalassa työskentely ei onnistunut, pääsimme kuitenkin SDA:n tyttöjen kanssa iltapäivisin vierailemaan eri ala- ja yläkouluilla. Koulut ovat antaneet aikaa 1,5 tuntia, jonka aikana Thea ja Salome antavat terveyskasvatusta ja ohjaavat liikuntajuttuja ja erilaisia leikkejä pääasiassa tyttöryhmille. Kommunikointi tapahtuu swahiliksi. Hienoa on ollut seurata ja osallistua, mutta yhteisen kielen puuttuessa ja oman ammatin puitteissa ei näistä käynneistä ikävä kyllä kovasti irti saa.

Huomaa urheiluasu!

             

Lähdemme tämän viikon keskiviikkona lomalle. Tuntuu kurjalta, että olemme olleet reissussa tuolloin jo kolme viikkoa emmekä ole päässeet tekemään sellaisia asioita, mitä ajattelimme tai odotimme. Toivon mukaan loman jälkeen asiat olisivat menneet eteenpäin ja pääsisimme pitämään esimerkiksi terveyskasvatusta kouluryhmille. Paikalliset tytöt eivät kuuleman mukaan ole tietoisia kuukautiskierrosta, ehkäisystä, sukupuolitaudeista tai seksuaalisuudesta. Näistä asioista voisimme heille oikein mielellämme puhua.

Keskiviikkona oli Sadun ”yllätyssynttärit”. Aamulla laulettiin ja syötiin hedelmärikas aamupala, lahjaksi V ja J antoivat Afrikka-korun kaulaan.

Illalla menimme projektitalolle illalliselle. Koko homman piti olla yllätys, mutta Satu tiesi asiasta jo kaksi päivää etukäteen. J

Laajasalon porukka lauloi ja antoi kangan lahjaksi, kun saavuimme paikalle. Paikalliset tytöt olivat kokanneet ihanan aterian ja ostaneet myös kaksi kangaa lahjaksi. Nyt Sadulla on ihania kankaita kotiin vietäväksi.

Illalla oli yhteisleikkejä ja tanssia tiedossa. Myöhään illalla pimeässä kiidettiin tutun bajajikuskin kyydillä kotiin. Kaduilla ei liiku oikeasti ketään pimeän tultua. Kylä on todella kuollut!

Mtwara = Matovara hei tosiaan todellinen Matovaaraa!! Kävi ilmi, että (ilmeisesti) yksi meidän myrkyttämistämme rotista asustaa ulko- ja välikaton välissä ja on nyt myrkkyaterian jälkeen tallustanut tyytyväisenä kotiinsa ja kuollut sinne. Kuolleessa rotassa alkaa kuulkaas tapahtumaan kaikenlaista jännää (HYI), joten nyt vessan ja kylppärin lattialla vilistää valkoisia matoja, jotka tippuvat kattolevyjen välistä lattialle luikertelemaan.

Ensin naisjalkavoimin tuhottiin muutamat järkyttävät syöpöttelijät, mutta lopulta Baban palatessa kotiin työreissulta avauduttiin asiasta. Hän selvitti ruumiin paikan ja ilmoitti, ettei sitä pysty siirtämään, joten siivoustyöt sisätiloissa saavat jatkua. Nyt aukot on tukittu ja hyttysmyrkkyä sumutettu niin, että vessan lattialla alkaa löytymään erikokoisia ja näköisiä ruumiita, hämähäkki, gekko (raukka, yrittää vaan auttaa moskiittojen kanssa), todella iso mato, ah ei se ollutkaan mato vaan Valpu the Valkonen-Valas, joka jännittää kakalla käymistä.

Perjantai-iltana repäistiin! Illan hämärtyessä ja kellon lyödessä kymmenen suuntasimme nokat kohti Maisha-clubia.  Vastassa oli tuttu Laajasalo jengi ja paikalliset tytöt. Pari juomaa naamaan ja maksamaan sisäänpääsymaksua. Mitä hittoa 10 000 tsh (5€) per hlö?? Ihan sama sisään vaan, aah, täällä ei oo ketään, mitä kello on, ai jo 12, okei!??!

Tiivistyksenä illasta:

- rahat eivät riittäneet ruokaan, taksiin edes takaisin, muutamaan juomaan ja sisäänpääsymaksuun

- suututtiin USA:n kaasuporaajiin

- Tansanialaiset tanssivat todella hillitysti. Miksi??

- seuraavana aamuna vatsat toimivat oman mielensä mukaan.

Ai ai ai! Rankka työviikko takana. Onneksi on perjantai!

Lauantaina vietimme päivän Msimbatin kylässä, jossa on joku suojelusalue/ marine park. Sisäänpääsy rannalle on 20 dollaria henkilöltä siitä, että saa köllötellä rannalla? Kiitos Mama Jenniferin, meidän ei tarvinnut maksaa mitään, koska olemme osa perhettä! J  Jes, kerrankin hyödymme suhteista! Toivottavasti raha todella menee rannan ja sen alueen ja rikkauksien suojeluun --- kaasua alueella kuitenkin etsitään/ porataan. Miten mahtaa mangrovepuiden ja alueen kilpikonnien käydä?

Ranta oli kyllä todellinen paratiisiranta. Autio ranta, valkoista hiekkaa, turkoosi, lämmin meri… Muuta emme tarvinneet. Onneksi jätimme kameran kotiin latautumaan. Ei kuvia täältä kannata ottaa. Aivan liian hieno paikka meidän kameralle! Otetaan mieluummin huomenna kuvia matovessasta!

Sunnuntaina menimme torille shoppailemaan. Villiinnyimme toden teolla. Ostimme ihania kankaita ja huiveja ja muutamia puuesineitä. Rahat loppuivat taas J (Emme siis osaa varautua rahanmenoon, sillä meillä on noin keskimäärin mennyt rahaa noin 2 euroa päivässä, hui, mikä summa!) .

Paikallinen supermarket! Jopa liian hieno!

Elämä risaiseksi! 8 euroa meni näihin ostoksiin. Mikä onnenpäivä!

Illalla menimme naapuriin taivaalliselle illalliselle. Mama Mery ,kaverimme Cutberthin äiti, kutsui meidät ja kyläilevän Leenan (vanha vapaaehtoistyöntekijä) kylään. Ateria oli todella maittava, monipuolinen ja sitä oli runsain mitoin. Tarjolla oli mm. Ruokabanaania joka on suolainen ja matkii ehkä perunaa.

Tytöt olivat aivan ähkyssä ja taivastelivat vain Maman kauneutta ja ruuanlaittotaitoja. Perhealbumit tietenkin koluttiin läpi heti sisään päästyä tuoremehulasit kädessä. Ihanan Mama! Naapurissa taitaa olla onnellisemman ja iloisemman oloinen perhe. Nyyh, meikin halutaan mukaan! Ruuanlaitto illasta on jo toistamiseen sovittu. Kivaa!

Meistä on ilmeisesti kuoriutunut tänä aikana negatiivisia ja tylsiä naisia. Ollaan oikeasti iloisia, avoimia ja energisiä mimmejä. Tämä tekemättömyys on vaikuttanut meihin suuresti, ajoittain ottaa päähän kaikki jopa väärä ilme tai sana kaverilta/ tuntemattomalta mieheltä kadulla. Suurilta keskinäisiltä draamoilta ollaan vältytty ja sen pohjalla on varmasti toisen todella hyvä tunteminen. Avoimilla keskusteluilla pääsee jo todella pitkälle.

Tänään V:n hanat aukesivat. Aamulla toimistolla olo oli todella inhottava. Tähän asti oli pärjännyt ilman itkua. Äitiä tuli ikävä. Päätettiin yhteisvoimin pitää omista suunnitelmista kiinni, vaikka tilanne nyt kuinka muuttuisi töiden ja toiminnan suhteen. Vapaaehtoisesti täällä kuitenkin ollaan ja kyllä me itsekkäitäkin saadaan olla.

Pole sana. Tämä teksti ei ole yhtä viihdyttävä kuin aikaisemmat. Tästä on suunta vain ylöspäin. 

Tällä viikolla reissua pukkaa. Selousin luonnonpuisto ja Mafian upea saari odottaa meitä. Lomalle viimeinkin! Heh! Kuulemisiin!