Täällä ollaan! Takana vajaa viikko ja ollaan koettu ja nähty vaikka mitä.
Matka meni oikein hyvin sen pitkästä kestosta
huolimatta. Nukuttu ei kyllä yhtään ensimmäisenä yönä koneessa, mutta päivä
jaksettiin silti tosi hyvin. Dar es Salaamin lentokentällä oli yhtä vilkasta
kuin muistimmekin. Taxikuskeja tuli joka suunnasta huutelemaan ja kyselemään.
Löysimme lopulta hyvän ”Babun”, joka vei
meidät turvallisesti hyvällä hinnalla(?) Royal Giraffe hotelliin lähelle
Temeken bussiasemaa, josta seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan lähti bussi
kohti Mtwaraa. Tänäkään yöna ei nukuttu, sillä yläkerran baarista basso
jyskytti aina klo18.00 – 05.00 asti. Siellä humalassa olevien nuorten seassa
syötiin aamupalaa puoli viideltä. Bussi ei tietenkään lähtenyt ajallaan ja
hajosi kertaalleen matkan aikana, tie oli paikoin epäkunnossa ja todella
mutainen+kuoppainen kovasta sateesta johtuen ja tietenkin nopeusmittari piti
pitää tapissa, jotta otetaan menetetty aika kiinni. Dar es Salaamin ja Mtwaran
valilla on 500km ja matka kesti 10 tuntia. Not bad! :)
Mtwarassa meitä oltiin vastassa bussiasemalla
ja saatettiin perhe Msalyan luokse, sanoin ”nähdään huomenna aamulla”. =D
Okei?!
Mama Jennifer on mukava englantia puhuva
rouva. Perheen isa mr Bright on kiinnostunut meistä ja kyselee sekä kertoo
kivasti asioita.
Bibi = mummi, asuu myös tällä hetkellä meidän kanssa
ja taloa hoitaa kotiapulainen Stamilia. Kotiapulainen ei osaa lukea, kirjoittaa
eika tiedä edes omaa ikäänsa: han on ehka 16v. Hän tulee jostain pienesta
kylästä, jossa ei oikein tahdota arvostaa koulunkayntia eivatka vanhemmat
laheta lapsia kouluun, vaikka alakoulu täällä ilmaista onkin.
Meidän oma mökki, tönö, vaja sijaitsee
päärakennuksen takana. Kaksi makuuhuonetta ja yhteistila, sekä vessa+ suihku.
Jep, hyvältä kuulostaa, mutta todellisuus on aika karu. Mitään pintoja ei ole
maalattu tai viimeistelty. Saniteettitilat olivat suoraan sanottuna pas*****.
Vessa on posliinia joo, mutta reikä-lattiassa-mallia. Kyykkykakka oli uusi
tuttavuus, nyt jo vanha tuttu ja ah, aina niin jännä! Pyllypyyhkeet hommattu
roikkumaan oveen ja muovisläpärit jalassa kulkeminen pakollista.
Pihalla meillä täällä pyörii kymmenen kanan ja
kahden kukon jengi. Naapurissa on lehmä ja kymmenen vuohta. Äänimaailma on sen
mukainen. V epäilee, että toinen kukoista on talvi – ja toinen kesäajassa!
Herätyskelloa ei tarvita, sillä kukot herättävät meidät joka aamu klo
05.30-06.00.
Mr Bright esitteli meille talon aluetta.
Pihalla kasvaa seuraavia puita: mangoa, kookosta, appelsiinia ja cashew-puita.
Vettä tulee sisälle eikä sähkökatkoksia juuri kaupungissa ole. Kaiken varalle
meidän tönömme vieressä on hökkeli, jossa on ulkosuihku ja reikävessa sekä
kanojen nukkumatila.
Tästä sitten ruokailuun. Ruokailemme kolme kertaa päivässä (aamupala, lounas, päivällinen) ja pyykkäys
on sunnuntaisin. Aamupalana on aina valkoista leipää + voita, onnekkaina
päivinä saa myös kananmunaa. Lounas ja päivällinen ovat usein riisiä/ugalia,
lihaa/kalaa, papuja ja ihanaa paikallista chaita (teetä). Ihmetellään kyllä
kuinka sitä pärjää pelkällä valkoisella leivällä tai pavuilla ja riisillä koko
päivän ja seuraavat kolme kuukautta. Ruokaympyrän kaikki osat eivät ehkä
täyty?! Tulemme takaisin isoina valkoisina pullina peramoottori suristen!
Mtwara on pieni kylä, johon olemme tutustuneet
pikkuhiljaa. Liike Ry:n työntekijät ovat tulleet tutuiksi ja paikkoja on
kierretty autolla ja pyoralla. Sairaalassa vierailtiin koko loppu viikko
nuoleskelemassa Isoja Herroja, jotta saataisiin työskennellä/ avustaa/
tutustua/ harjoitella (näköjään sanavalinnalla on KAMALASTI väliä) sairaalassa
paikallisten wakungien kanssa. Suurin ongelma on, jos jotain kalmaa tapahtuu! ”Kenen
vastuulla se sitten on?”, huusi yksi puhevikainen lääkäri. Toisaalta vastaanotto
on tervetullutta tai näin ainakin meille swahilista tulkataan. Sairaalan
johtaja oli iloinen tavatessaan meidät ja kiinnostunut tekemään yhteistyötä
meidän kanssamme.
Meille ehkä harmilliseksi asiaksi koituu se,
että meidän pitää maksaa jonkinlainen työlupa ?, 200 dollaria. Asia on
ristiriitainen, sillä meille sanotaan, että jos työskentelisimme SDA:n (sports
development aidin) kanssa niin maksua ei tarvitsisi maksaa. Mutta nyt meidän on
tarkoitus työskennellä sairaalassa muutama tunti päivässä, jolloin maksu
yhtäkkiä täytyykin maksaa? Meille ei selitetä mitään asioita. Viedään vain paikasta
toiseen, esitellään eri ihmisille ja sanotaan, että passikopio sinne ja maksu
tänne - tyyliin. Pole pole. Maanantaina taas asioita selvittelemään. Kyllä me
jotain saadaan aikaiseksi, mutta polepole… Hitaasti hyvää tulee J
Viikonloppu tuli. Lauantaina lähdimme
kävelemään merenrantaan, Shangani beachille. Rannalla paikalliset mamat
keräävät mereneläviä myytäväksi ja ruoanlaittoa varten. Me olimme ainoat
muzungut valkoisine ihoinemme rannalla köllimässä. Sää oli pilvinen, mutta
saimme nahkamme siitä huolimatta palamaan (kyllä äidit ja Iiro – aurinkorasvaa
oli!!). Uimaan emme vielä päässeet,
sillä meri oli kaukana. Rannalta otimme paikallisen tuktukin ja ajoimme kaupunkiin
lounaalle. Ruoka täällä on kyllä hyvää. Paljon mereneläviä saa ja niin
halvalla!
Viikonloppu on mennyt pääasiassa hengaillen,
kirjaa lukien ja naapurinpojan Guthberthin (14v. ”I want to be your friend”,”I
miss this day already”) kanssa hengaillen. Saimme SDA:lta pyörät ja niiden
kanssa lähdimme kiertämään kaupunkia. V:lla on Snoopy-pyora ja J:lla Mama
Cargo-pyora. Lukot saatiin pyoriin 1:lla eurolla, safi sana! Polkeminen onkin
aikamoinen extreme laji kivisella hiekkatiella. Kyparaa kaivataan.
Viikon saldo:
·
Rottia talossa. Rotanmyrkky –
kuolema - done!
(Lisää kyllä varmasti on!
Niitä odotellessa!)
·
Auringossa poltetut jalkapöydät ja
niska.
·
Tyhjensimme pankin automaatin,
mutta saimme saaliiksi vain yhden henkilön yhden kuukauden vuokran nostettua.
·
Kaikki olettavat, että osaamme
kieltä heti ja nyt. Täällä enkkua ei juuri puhuta.
·
Ketutus on ollut valitettavasti
kova ajoittain. Kaikki on niin TIA (This is Africa). Tähän tottumiseen menee
kyllä meillä hetki aikaa. Polepole on tuttu sana.
Kaikesta huolimatta
nautimme kovasti! Safi! Ilma on kuuma ja kostea. Aurinko paistaa, tosin nyt on
pääasiassa ollut pilvistä. Ajoittain sadekuuroja. Olemme suunnitelleet matkoja
ja odotamme Satua saapuvaksi, tulee ensi viikolla. Jee!
Mahtavaa että pidätte blogia! Hyvä mimmit! Asutus näyttää vähän Akaan seudun asutukselta;).V osta mulle sieltä lukko jos on noin halpoja;) saadaa fjallraven teljettyy paremmin! Pärjäilkää!!
VastaaPoistaT:Jean fransmann
Haha, mikä ihana vessa! Apua! Toivottavasti teillä on jotain desinfiointiainetta millä kuurata toi.
VastaaPoistaOnks siellä mitään kauppoja tai kojuja, mistä saisi aamupalalle vähän lisää syötävää?
Hei Valpu! Ranta on ihana! Teidän vessa on kamalan näköinen. Jos pystyt niin tule vähän aikaiemmin pois, koska minulla on synttärit. Varo kun menet viidakkoon, jos siellä on käärmeitä (myrkky tai kuristaja). Ota kuva leijonasta ja myös käärmeestä. Ja norsusta.
VastaaPoistaTerveisin,
HELMI
Jes, ihanaa! Tätä postausta on odotettu :)) Laitoin Janita sulle eilen tekstiviestiä, mutten tiedä onko tullut perille? Mulla ei siis valitettavasti ollut laittaa Satun matkaan sulle shortseja, kun en omista muita kun farkkusia, jotka on aika minejä. :/ Mutta ihanaa kuulla, että kaikki on hyvin ja ainakin näytätte ihanilta :)) Pitäkää Satusta ja toisistanne huolta ja nauttikaa lämmöstä ja kaikesta muustakin. :) Ja laittakaa viestiä jos pitää pistää Iiron mukaan vielä jotain. :)
VastaaPoista-Johanna
Paalua, paalua. Siellähän pärjäis siis melkein suomenkielellä. ;) Voit Valpu kertoa paikalliselle mummolle, että kaverisi tyttökaverilla on sama (lempi)nimi. :)
VastaaPoista-Hannu
Hyvä tytöt! Pitäkää lippu korkealla, niin kyllä se mielikin nousee taivaisiin. Terkut täältä -12 asteen pakkasesta :)
VastaaPoista-Maria-
Jambo kaikille!
VastaaPoistaIhana Helmi <3 Valpu lähettää paljon haleja!!
Ellu vessa on jynssätty, paremmaksi sitä ei taideta saada.
Johanna. Oon laittanu myös sulle viestiä, mutta se ei tule sulle perille. Onko sulla DNA:n liittymä. Siinä taitaa olla joku sellainen ongelma, että ei vastaanota täältä viestiä…? Suomi-puhelimeen voi laittaa txt jos tulee jotain kiireellistä :)) heh. Meillä on sama ongelma monien muiden kanssa. Pole :(
Täällä taas venaillaan. Mitään ei ole tapahtunut tänään. Meidät pyydettiin toimistolle klo 09, oltiin siellä klo 10 ja nyt klo 12. Ollaan tehty nada! :)
Kuullaan. Tytöt.
Kiitos blogistanne. Kuvat kertovat enemmän kuin sata sanaa. Rakennusvalvonta ei siellä tunnu olevan ihan yhtä tiukka kuin Suomessa. Hökkelitalossakin voi ihminen asua.
VastaaPoistaIhanaa kun Valpu soitti ja saimme jutella ihan kasvotusten.
Paljon haleja, mama