sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Tanzania vko 5

Mafia, tämä pieni, hiekkainen, hiljainen, harmaa, tuulinen, paahtavan kuuma, toisinaan tylsä, joskus jopa yllättävä saari, oletko ystävämme vai….??






Nyt pois kaikki negatiivisuus! 
Se joka muistaa vain valitusta ja itkuja pyyhi ne nyt mielestäsi ja lue tämä. Ja ymmärrä seuraava, mekin yritetään. Hyppäys syviin vesiin:
  • Ollaan toisella puolella maailmaa ihan keskenämme, iskä ja äiti ei voi pelastaa ihan heti.
  • Nähdään ja käydään sellaisissa paikoissa, joista toiset eivät ikinä tule edes unelmoimaan.
  • Tämän lähemmäksi ei eurooppalainen valkoinen nainen aitoa afrikkalaista elämää pääse (ellet nai Alia tai Charlia ja muuta sen äidille asumaan)
  • Syödään joka päivä oikeasti hyvää ruokaa!
  • Ilmasto on taivaallinen kaikessa hikisessä kuumudessaan.
  • Ollaan oltu tähän mennessä tosi terveitä (koputetaan puuta, magoa, banaania ehkä vielä simpukkaa).
  • Kaduilla olemme vähemmistöä, meitä ihmetellään, tuijotetaan, kuinka moni voi sano tietävänsä miltä se tuntuu? J (silmiä iskevät miehet, nauravat lapset, hymyilevät kauniit naiset ja kohteliaat vanhukset) 10minuutissa -> 20moikkausta, hehhehe!!
  •  Iho elää tyytyväisenä tässä tropiikissa.
  • Ollaan nähty villejä eläimiä ihan läheltä.
  • Opittu swhilia, kieltä, jota puhutaan melkein koko itäisessä Afrikassa.
  • Saatu taas lisää erimaalaisia ystäviä, jotka välittävät jo ehkä vähän liikaakin meistä ;)


Ja lisäksi, muistettu taas, mikä on meille elämässä tärkeää ja tarpeellista. Mikä taas on aivan turhaa ja jopa ärsyttävää Suomessa ja hyvinvointivaltiossa. Mistä kaikesta voisikaan karsia ja olla silti onnellinen?
”Everybody dies but not everybody lives”.



Päivät Mafian saarella kuluivat parempaa säätä odotellessa. Sää on ollut pääosin pilvinen ja öiden ukkosmyräkät yllättivät aina (Ommi, täällä saisit kuulla aivan hurjia ja pelottavia ukkosenmyräköitä. Ne on ihan käsittämättömiä! Mikä ääni voi taivaalta lähteä ja mikä taivaan salamointi!) Jopa puiden lehtien kahina tuulessa kuulostaa sateelta.

Satu lähti takaisin Suomeen torstai päivänä. Jätimme ruskettuneen tytön Mafian ”suurelle” lentokentälle, jossa piti olla 1,5h aikaisemmin, jotta Costal ei vaan jättäisi neitosta Mafian saarelle. Ei jättänyt. ;) Satu on nyt turvallisesti kotona miehensä kainalossa. 

Meidän kolmen matka jatkui toiselle puolelle Mafian saarta (hurjan pitkä puolen tunnin ajomatka!) Utendeen. Hitsi! Miksi emme tulleet tänne aikaisemmin? Olimme suhteellisen kämäsessä lodgessa viisi yötä, jossa aamupala niukkeni joka aamu. Ensimmäisenä päivänä saimme hedelmiä, lettuja ja paahtoleipää. Viimeisenä aamuna tarjolla oli vain hedelmä ja yksi pala paahtoleipää – leipä oli puolitettu kahtia, jotta näyttäisi, että lautasella olisi enemmän syötävää! Heh! Iiro nääntyi aamupalasta 2h kuluttua ja meinasi pökertyä niukan ravinnon puutteessa. Katukeittiössä, 30 asteen kuumuudessa on hyvä alkaa elvyttää. Any how. Utendessa löysimme Meremeta nimisen lodgen, joka on aivan upea. Mr Meremeta pitää vaaleanpunaisesta väristä, sillä sitä on joka paikassa – talot on maalattu vaaleanpunaisiksi sekä ulkoa että sisältä. Täällä ei tipu yöllä vettä katon läpi eikä kastele sänkyä, aamupala on hulppea – munaa saa niin paljon kuin haluaa ja miten haluaa – keitettynä, paistettuna, uppomunaa, munakokkelia, espanjalaisen munakkaan – you name it! Ja odottakaas vaan illallista! Se vasta upea onkin! Ihania salaatteja, kasviksia ja mereneläviä. 10 dollarilla saa kolmen ruokalajin illallisen. Kiinni veti! Täällä cheffi kokkasi aivan täydellisen flanin, paremman mitä Espanjasta saa! J

Lauantaina pääsimme vihdoin ja viimein snorklaamaan, sillä sää oli puoli pilvinen ja ajoittain aurinko paahtoi kuumasti. Vesi oli turkoosin sinistä. Kaloja näimme satoja ja mitä upeita väriyhdistelmiä! Korallit vaihtelivat väriltään aivan valkoisesta pinkkiin turkoosiin ja mustaan. Valpu ui kuin kaunis ja sulavalinjainen delfiini ja Janita vanhana uimarina jäi kovan virtauksen takia jälkeen aivan täydellisesti – syyttää aivan täysin räpylöitä! J Vietimme päivän bulgarialaisen ja saksalaisen pariskunnan kanssa. Ihastuimme aivan täysin bulgarimieheen, joka on suulain ja sosiaalisesti ehkä lahjakkain nuorimies ikinä! Hän todella teki yhdessä olemisen helpoksi ja viihdytti meitä matkakertomuksillaan ja hyvillä vitseillään. Mikä muisti voi miehellä olla !?

Tänään lauantai-iltana vietämme viimeistä iltaa Mafian saarella. Istumme yhdessä tyttöinä huoneemme terassilla, Iiro lukee sisällä kirjaa vaaleanpunaisessa prinsessasängyssä. Sää on kuuma ei tuulenvirettäkään. Ihailemme gekkojen aktiivista hyttysten pyydystämistä ja juomme pullosta taskulämmintä punaviiniä. Toimii. Voisiko hetki olla parempi…
Huomenna lennämme kohti uusia haasteita. Ensin Dar es Salaama ja sitten ehkä Zanzibar.

Maailma on meille avoin.

Kaikki siellä kotisohvilla!
Toivokaa sormet ristissä aurinkoa meille tänne Afrikan mantereelle. Haluamme lukea kirjaa auringon paisteessa emme vesisateessa.

V + J.













2 kommenttia:

  1. KIITOS Blogistanne. ihanaa kuulla, että olette nauttineet lomastanne. Positiivinen asenne pitää mielen ja aistit avoimina. Halaus teille - nauttikaa loppuajasta Afrikan taivaan alla. Mama

    VastaaPoista
  2. Ihanaa että viihdytte nyt ja suuri kiitos loistavista ja hauskoista teksteistä!

    VastaaPoista