Tanzania vko 8

Haloota! Kaksi blogitekstiä peräkkäin. Emme ole päässeet netin äärelle! :)

Tämän viikon maanantaina hyvästelimme Mtwaran. Kävimme viimeisen kerran kiertämässä kaupunkia, hyvästelimme SDA:n ihanat työntekijät ja illallistimme vielä projektitalolla Turren, Laajasalon porukan ja SDA:n Thean ja Salomen kanssa. Saimme keskusteltua projektistamme, sen epäonnistumisesta, kaikista vaikeuksista ja byrokratiasta. Mutta tansanialaisten positiiviseen ja eteenpäin katsovaan tyyliin piti todetta, että virheistä ja vaikeuksista oppii ja nyt olemme kaikki oppineet paljon. Eivät tee samoja ”virheitä” uudelleen.

Maanantai- tiistai välisenä aikana J:llä aka teräsvatsalla alkoi matkan ensimmäinen ripaska. Ei siinä mitään, mutta tiistaiaamuna oli tiedossa piiitkä bussimatka paikallisella minibussilla. Ei kun Imodiumia naamaan ja menoksi! Suuntana oli Kilwa Masoko, rannikkokaupunki puolessa välissä Dar es Salaamia ja Mtwaraa. Eli Mtwarasta reilu 200 km matkaa. Hyppäsimme rinkkojemme kanssa dalla dallaan ja matka alkoi ensin Lindiin (lähikaupunkiin), josta oli vaihto toiseen dalla dallaan ja suunta Kilwaan. Edellisenä yönä oli satanut vettä, joten Lindiinkin kesti pidempi aika kuin normaalisti, 2,5h (60km matkaa J). Lindissä istuimme kuumassa bussissa vajaan tunnin odottaen sen täyttymistä. Pääsimme vihdoin matkaan. Jes! Istuimme etupenkillä, Musa-kuskin vieressä.

Edessämme on kirkas taivas ja suora asfalttitie. Dalla dalla kulkee vaihdellen 40-60km/h –vauhtia… Hmm… Päässä raksuttaa… Mitä tämä tarkoittaa? Kysymme kököllä swahilin kielellä: car tabu? Car problem? Vastaus: ndiyo! yes!. Ennen lähtöä joku erehtyi sanomaan, että Kilwa Masokoon on kolmen tunnin ajomatka. Kolme tuntia in my ass! Matkassa meni siis kaiken kaikkiaan Mtwarasta alkaen YHDEKSÄN TUNTIA! Kilometreissä 250? !

Tämän kyydin aikana ehti villasukankin neuloa.

Pääsimme perille vihdoin, kun kello oli jo kuusi illalla. Ajattelimme, että säästämme rahaa ja yövymme kaupungin guest housessa rannan hienojen hotellien sijaan. (Olemmehan kuitenkin säästelleet ja kitsastelleet koko matkan! Säästeliääksi kun tulee niin sellaisena pysyy, näköjään!)Niinpä lampsimme Mtwara perheen isämme suosittelemaan paikkaan. Huone oli murju, mitä muuta tosin odottaakaan. Oli se tosin parempi kuin meidän lato. Home haisi, hyttysverkot ikkunoissa riekaleiset. Oli sentään vessanpönttö, mutta se oli lastenmallia, eikä se vetänyt. Suihku oli keskellä vessaa, mutta lattiakaivoa ei ollut? Tämä riitti meille. Olemme lomalla. Aiomme edes kerran tämän reissun aikana asua hyvin, joten soitimme saman tien yhteen rannan hotelleista ja buukkasimme kaksi seuraavaa yötä sellaisesta!! J

Keskiviikkona saavuimme meille luksushotelliin. Emme ole nähneet näin hienoa hotellihuonetta koko Tansaniassa! Sänky on pehmeä eikä kuoppainen, tyyny on taivaallinen, ikkunat ovat kunnolliset, ilmastointi löytyy ja huone on niin siisti, että lattioita voisi melkein nuolla! Ah!

Ainoa negatiivinen asia on, että meidän tuurilla niin, tietenkin myrskyä on luvassa! Tuulee hurjasti ja vettä sataa! Mikä tässä oikein on? Noh, nyt on tosin sadekausi alkamassa. Sääolosuhteille kun ei voi mitään niin tyydyttävä on. J

Hetken nautinto. Pari sekuntia se aurinko ehtikin paistaa!

Kilwassa aika meni kirjaa lukien ja torkkuen. Torstaina tapahtui se suuri ja pelottava asia!! Janitalla todettiin malaria. Vatsavaivat, päänsärky ja pieni lämpö jatkuivat, joten tytöt lähtivät hotellin takana sijaitsevaan paikalliseen sairaalaan huutelemaan apua ja palvelua. Sieltä tyhjiltä käytäviltä löytyi paidaton lääkäri, joka puki nopeasti päälleen ja tuli käsi ojossa tervehtimään. Kerroimme asiamme ja sen jälkeen alkoi kaupunkiin tallustaminen, koska terveyskeskus ei ollut enää ilta-aikaan (huom. klo. viisi päivällä!) toiminnassa.

Kymmenen minuutin kävelyn jälkeen löytyi pieni ”laboratorio” jonne Jansku istahti. Pieni näyte sormenpäästä tutkimuslasille ja muutaman kymmenen minuutin odotus. Tulos oli Malaria! Kuusi parasiittia ja lääkityksen tarve.

Lääkäri kysyi minkä lääkityksen haluat?? Anteeks mitä? Mistäs minä voisin tietää?!

Noh sairaalasta saatiin lääkkeet ja itkukurkussa annettiin jopa pientä tippiä lääkärin ystävällisyydestä ja avusta. Suomessa tauti kuulostaa kammottavalta ja tappavalta. Täällä jokaisella paikallisella on ollut se ainakin kymmenen kertaa elämänsä aikana. Tällä hetkellä Janita voi ihan hyvin pientä väsymystä lukuun ottamatta, mutta kun tulos tuli alkoi puntit vähän tutista ja sarveiskalvoissa kiiltämään. Valpukin miettii testiin menoa, vaikka niska voi paremmin kuin Suomessa ikinä, ei päänsärkyä ja vasta toimii hidastettua filmiäkin hitaammin, ”food babya” odotellessa J  Janitasta pidetään kuitenkin nyt huolta ja vahditaan tiukassa otteessa koko ajan, siihen koto-Suomessa perhe voi luottaa. T. Valpu

Onneks ei tarvinu sairaalaan jäädä! :D

Ajatuksena oli matkustaa pois Kilwasta Dareihin perjantai aamuna aikaisin bussilla. Tapasimme kuitenkin edellisenä iltana hotellilla brittejä, jotka tarjoutuivat antamaan kyydin Dareihin, koska olivat itsekin sinne aamulla lähdössä. Janitan ja tien kunto (sateista johtuen tie menee mössöksi ja autot juuttuvat mutaan vähän väliä) huomioiden ajattelimme pääsevämme helpommalla matkustamalla yhdessä nelivetoisessa henkilöautossa ilmastoinnin kera. MITÄ VIELÄ?? Miksi sitä ei opi? Pitää vain pysyä kiinni omassa suunnitelmassa, eikä luottaa keneenkään. Tälläkin hetkellä odotamme, että autoa korjataan matkaa varten. Voitteko uskoa, että jokainen auto johon hyppäämme on jollain tavalla rikki? Itkeä vai nauraa? Hakuna matata rafiki!!

Kello 21.45 olimme vihdoin Dareissa perillä. Harmitus ja ketutus suuri. Tie oli oikeasti ihan hirveä. Mutamössöä osa matkasta. Nähtiin useita kaatuneita ja jumiinjääneitä rekkoja matkan varrella. Pimeä tuli myös tasan kello 19.00, joten sen jälkeen matkustaminen on hieman haastavaa ja jännittävää ku on aivan pilkko pimeää. Matka sujui rennommin kuin tuijotti omassa sylissä olevaa kännykkää kuin pilkkopimeää tietä. Koskaan ei tiedä, mitä tulee vastaan - ihminen, vuohi, polkupyöräilijä tai moottoripyöräiliä tai ehkä vastakkaisesta suunnasta tuleva ohittava auto?


Valpu ja autossa käytyä keskustelua:

 -Baba, do you believe in Good?
 -Yes, I do.
 -I guess this is the moment you should pray.

Kahden tunnin kuluttua tästä:

-Baba, are you good at waiting?
-What do you mean? I don't understand your question.
-I hate waiting. I'm not good at it. In my country thing happen like this (sormien näpsäytys)
-Baban hyväntuulista naurua…


Onneksi pääsimme turavallisesti perille.
Yöunet edessä ja huomenna matka jatkuu BUSSILLA kohti Tangaa. Edessä viisi tuntia ajoa.
Jos yhtään aikataulussa pysymistä.

Matkasuunnitelmamme on kuitenkin seuraava:

(HUOM! Jos kaikki menee niin kuin ajattelemme ja varmaahan on että niin ei tule tapahtumaan). Matkustaa bussilla Dareista rannikkokaupunkiin Tangaan. Sieltä pohjoiseen Moshiin ja Arushaan. Meillä on noin kaksi viikkoa aikaa ja mieli avoinna. Saa nähdä, mitä Tansania meille vielä tarjoaa! J

J+V