Tangassa olimme yhteensä kolme päivää. Matkustimme taas pitkän matkan bussilla, joka
oli tällä kertaa todella laadukkaan ja kunnollisen oloinen. Tosin jälleen
kerran emme lähteneet oikeaan aikaan, koska meidän bussimme oli mennyt rikki ja
lähdimme tunnin myöhässä matkaan. Noh, siinä odotellessa huomattiin torakoiden
järjestämä juoksukilpailu ikkunaverhoissa ja ikkunan puitteissa. Kun
pituushyppykilpailut Janitan syliin ja olkapäille alkoivat, polkivat ”wazungu”
tytöt jalkaa. Vallattiin siis käytäväpaikat ja tungettiin paikallinen kaunis
nuori nainen torakoille =) (Raukka ei ollut edes tietoinen asiasta, emme
viitsineet huomauttaakaan.)
Vähän nolotti ja tunti pahalta, mutta onneksi ihanan
ilmastoinnin ansiosta pienet urheilijat siirsivät olympialaisensa toiselle
päivälle.
Bussimatkalla maisemat ikkunan takana muuttuivat ja kaunis
Tansania näytti meille kukkulaisensa ja vuoristoisen puolensa. Ilmakin oli
kaunis ja aurinkoinen pitkästä aikaa.
Tanga on kaupunkimainen, siisti ja rauhallinen kaupunki.
Ensimmäisenä päivänä makoilimme rannalla uuden norjalaisen tuttavuutemme
kanssa. Merivesi oli virkistävää, mutta todella sameaa. Pyörimme kaupungilla ja
ruokailemme isoimmissa ravintoloissa kuin Mtwarassa kertaakaan! Kävimme pizzalla
italialaisessa ravintolassa ja intialaisessa ravintolassa syömässä butter
chickenit, mikä ei kyllä butterkastiketta ollut nähnytkään! Oli se kuitenkin
hyvää!
 |
| Terve kaveri! |
Kaupungin rauhallisuus kuitenkin alkoi masentaa muutaman
päivän jälkeen ja olimme iloisia, kun matka kohti Moshia alkoi. Ja voi pojat!
Täällä pohjoisessa vasta maisemat onkin! Kukkulaa kukkulan perään, vuoria,
joiden päällä leijuvat pilviharsot ja vihreä kasvusto peittää joka paikan. Hymy
huulilla sai heilua tuhatta ja sataa ajavassa bussissa. Valpu oli aivan
innoissaan maisemista!
Moshi on selkeä kaupunki, jossa on paljon ostettavaa ja
ihailtavaa. Pääsääntöisesti turistit tulevat tänne järjestämään Kilimanjaro-vuoren
vaelluksia ja viettävät kaupungissa vain muutaman yön. Meistä taas kaupungilla
pörrääminen oli ihanaa ja löysimme jopa uima-altaan, jossa nautiskella
auringosta. Ilma Moshissa on ollut viileämpi kuin muualla, suursateita ollaan
todistettu jopa siinä määrin, että huoneen lattia lainehti eräänä aamuna. Ja
totta kai aktiviteettina mekin järjestimme reissuja!
Kyllä, hyvät naiset ja herrat, Kilimanjarolle!! Hurraa huutoja?! Hyvä!
Torstaiaamuna l
Kyllä, hyvät naiset ja herrat, Kilimanjarolle!! Hurraa huutoja?! Hyvä!
Torstaiaamuna l aikaisin lenkkitossuissa ja
joustavissa vaatteissa kohti Kilimanjaron juurta. Kilimanjaro on 45km päässä
Moshista. Kun vihdoin näimme kirkkaan sään ansiosta vuorenhuipun autosta huusi
Janita: ”Herran jumala!??! Onks se toi? Voiks se olla jo tossa?” Leuat
loksahtivat auki ja ihmetys hiljensi tytöt takapenkille. Portilla maksettiin sisäänpääsymaksu
ja jätettiin auto kuskin kera odottamaan. Edessä oli 7.4km ylös nousua. Oppaan
selkään pakattiin reppu, jossa oli lounaspaketit ja kolme litraa vettä, sekä
sadeviitat kaiken varalle. Arvioitu kiipeämisaika oli kolme tuntia. Arvatkaa
pitikö arvio meidän kohdallamme paikkaansa?
Alkuun naurettiin ja jaksettiin ihmetellä viidakon
kauneutta, mutta karu totuus iski nopeasti vasten kasvoja. Kiipeäminen/vaeltaminen
on hirvittävän rankkaa hommaa! Ilma on kostea, viileä ja samaan aikaan todella
hiostava. Reitti oli paikoin erittäin jyrkkää kivikkoista ja mutaista.
Liukkailla kivillä piti olla todella tarkka mihin astuu. J puuskutti väsyneenä,
keksi tekosyitä, miksi kiipeäminen on hänelle rankempaa: muun muassa lyhyemmät
jalat, malaria edellisellä viikolla (punasolut eivät varmasti ole kohdillaan)
ja ehkä kiharat hiukset vaikeuttavat ylöspääsyä? J.
V.ltä loppuivat vistit puolessa välissä, sitten alkoi päänsärky ja oli raskas
hengittää. Välillä pidettiin juomataukoja ja huohotettiin. Miten huono kunto
voi olla?? ”Ja kauan vielä?” Kysyimme vuorotellen tunnin välein ”Are we there
yet?”. Aina vastaus ”Almost there. Very soon”. Viimeisellä kerralla V totesi ”I
don’t believe you any more. You said the same thing an hour ago”. Opas
naureskeli meille, pudisteli päätään ja kysyi pärjäämmekö. V meinasi jättää
leikin kesken ”Mä lähen ihan just himaan, jos base camp ei ole seuraavan puskan
takana!”
Kun vihdoin ja viimein saavimme ensimmäiselle campille,
Mandaralle, oli kylmä, hiki, huulet sinisenä ja kamala nälkä. Syötiin eväsboxit
sormet tunnottomina ja sen jälkeen opas, jolla muuten ei tuntunut missään koko
kiipeäminen, ei edes hikipisaraa otsalla, ehdotti läheiselle kraaterille menoa.
Matkaa oli kuulemma 15min per/suunta, V:n ilme muuttui salamana ”Voi….!!”Noh,
kraateri oli kraateri, mutta luonto sen ympärillä muuttui taas. ”Moonlight
savannah” oli karu mutta, näyttävä.
Kraaterin jälkeen eikun kapuaminen alas. Takana oli siis
huom 30 minuutin tauko, jonka vietimme syödessä. Takasin oli samat 7,4km
matkaa. J puhkui intoa. ”Tää alasmenohan on ihan helppoa. Ollaan perillä varmaan
hetkessä”. Noh, hetki oli sellainen 2 tuntia 15 minuuttia ja oppaamme sanoi,
että mitenkäs me näin hitaita oltiin. Häh?! Ja niin reippaasti omasta
mielestämme marssimme!!
Tämä reissu oli siis yhteensä 15mk pitkä, pääsimme 2700
metrin korkeuteen ja aikaa meillä meni lähes 5,5 tuntia. Pakarat ja pohkeet
olivat kyllä tykkikunnossa tämän kapuamisen jälkeen. Ihmettelemme todella,
miten vastaan tulleet 89kg painavat jenkkimuorit jaksavat viiden päivän
Kili-vaeltamisen ylös ja alas. Let me tell you. Heillä menee varmasti
tupla-aika ellei tripla-aika jo ensimmäiselle campille… Eikö?!
Heti seuraavana päivänä menimme kahvikierrokselle, johon
sisältyi Chagga heimoon tutustuminen, vesiputouksella vierailu ja tietysti
kahvin saattaminen aina pavuista kahvikuppiin asti. Tuoksu oli mieletön ja
kahvi oli vahvaa. Opimme paljon ja kierros oli todella mielenkiintoinen.
Ikäväksi nyt kuitenkin reissumme lyhenee viikolla, sillä
fyysisessä voinnissa on tapahtunut vastoinkäymisiä. Moshin melkein jokainen
lääkäriasema on koluttu läpi ja lääkäri suositteli palaamaan kotiin. Ei mitään
hätää, mutta varmuuden vuoksi palaamme aikaisin. Taas saimme kokea Tansanian
ihanaa sairaalamaailmaa. Kun yritimme päästä lääkärinvastaanotolle niin mitä.
Ensin pitää maksaa. Häh? Ennen kuin on edes tavannut lääkärin? No ei siinä
mitään. Hinnastosta luimme, että vastaanotto maksaa 5000tsh eli 2,5€ ja olimme,
että jes, onpas halpaa! Mutta muutama rivi alempana luki isolla FOREIGNERS
30dollaria eli 50 000tsh. Siis mitä? 10-kertainen hinta?! ”Tää on ihan
kusetusta!” Ei ku polkasemaan kohtaus käyntiin. Sairaalan respan poika sai
kyllä kuulla kahden suomalaisen naisen tiukkoja vastaväitteitä. Eihän meillä
ole tuollaisia rahoja mukana, koska täällä tosiaan maksaa kaikki sen euron tai
viisi. No ei siinä mitään. Hoitoon päästiin.
Huomenna lennämme Dar es Salaamiin ja saa nähdä, milloin
lennämme Suomeen.
Mieltämme jää kaihertamaan muutama reissu, joka meiltä jää
nyt kokematta. Serengetin luonnonpuiston läpi ajaminen, Arushan ja Mwanzan
kaupungit sekä Victorian kaunis järvi.
Never say never. Ei sitä tiedä, vaikka joku päivä täällä
vielä tallustamme.
V:stä ajatus Suomesta tuntuu kaukaiselta. Kulttuurishokkia
odotellessa! J:stä on ihan mukava palata kotiin, sillä pääsen hympyttämään yhtä
pientä murusta, joka odottaa tätinsä näkemistä.
Kotona meitä odottaa kuulemma viileä räntäsade ja hottejakin
hotimmat boyfriendit. Sitä odotellessa! J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti